Haku
to top
imge
Hyvinvointi
Eläimen kokemus omasta hyvinvoinnistaan voi vaihdella hyvästä huonoon. Hyvinvointi on laaja käsite, johon sisältyvät muun muassa eläimen fyysinen ja psyykkinen terveys, normaali kasvu, sekä hyvä hoito ihmisen huostassa oleville eläimille. Terveys on hyvinvoinnin tärkeä osatekijä, mutta se ei yksin riitä määrittelemään eläimen hyvinvointia. Myöskään tuotantoeläimen tuotos ei yksin todista eläimen voivan hyvin, sillä jalostettu eläin pystyy lyhytaikaisesti tuottamaan tehokkaasti oman hyvinvointinsa kustannuksella. Eläinsuojelusäädökset asettavat eläintenpidolle vähimmäisvaatimukset, mutta ne eivät ole yksi yhteen eläinten hyvinvoinnin kanssa.
Hyvinvointi on eläinyksilön kokemus
Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan määrittelemät eläimen oikeudet, joista ihminen on velvollinen huolehtimaan.
Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan määrittelemät eläimen oikeudet, joista ihminen on velvollinen huolehtimaan.
-- Eläimen hyvinvoinnin keskeinen perusta on eläimen kokemus ja sen kyky sopeutua. -- Kansallisten eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien mukaan hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Käsitteellä eläimen hyvinvointi kuvataan eläimen vointia, joka voi vaihdella hyvästä huonoon. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta tai patologisia muutoksia, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta määrittelee lisäksi, että eläimet ovat tuntevia olentoja, joilla voidaan perustellusti väittää olevan oikeuksia. Oikeudet tarkoittavat, että ihmisillä on velvollisuuksia eläimiä kohtaan. Eläinten oikeudet kohdistuvat muun muassa niiden hyvinvoinnin turvaamiseen: eläimillä on siis oikeus tulla kohdelluksi tavalla, joka tukee niiden hyvinvointia. Ihmisillä on tätä oikeutta vastaavia velvollisuuksia.

Oikeus hyvään kohteluun sekä positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin

  • Osaava ja motivoitunut hoitaja
  • Yksilöllinen kohtelu
  • Sopivat, väkivallattomat koulutusmenetelmät ja -välineet, jotka tukevat eläimen hyvinvointia eivätkä aiheuta eläimelle kipua tai kärsimystä
  • Eläimelle sopiva toiminta, joka ei kuitenkaan rasita eläintä niin, että se uhkaa eläimen hyvinvointia
  • Lajille, rodulle ja yksilölle sopivat virikkeet
  • Vuorovaikutus ihmisen kanssa
  • Tuskaton kuolema

Oikeus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja elinympäristöön

  • Riittävä tila, joka mahdollistaa lajityypillisen käyttäytymisen ja erilaiset käyttäytymisen muodot
  • Lajityypillisille tarpeille sopivat, mukavat ja turvalliset ympäristöolosuhteet
  • Lajitovereiden seura sosiaalisille lajeille
  • Mahdollisuus välttää muiden eläinten ja ihmisten seuraa ja läheisyyttä
  • Ympäristön tutkiminen ja muokkaaminen
  • Ravinnon hankintaan liittyvä käyttäytyminen
  • Leikki
  • Jälkeläisillä riittävän pitkä emon hoiva

Oikeus hyvään terveyteen ja toimintakykyyn

  • Fyysinen ja psyykkinen terveys
  • Terveyttä ja hyvinvointia tukeva jalostus
  • Hyvä fyysinen kunto
  • Kivuttomuus
  • Sairauden hoito
  • Hyvälaatuinen, puhdas vesi
  • Lajinmukainen ja yksilölle sopiva ruokinta ja ravinto
  • Ennaltaehkäisevä suunnitelmallinen terveydenhuolto
  • Eläinlääkäripalvelut tarvittaessa
Eläimen käyttäytyminen on tärkeä hyvinvoinnin mittari
Eläinten hyvinvoinnille ei ole yhtä yksiselitteistä mittaria, joka kertoisi, että eläin voi hyvin. Hyvinvointitutkimus on siksi monitieteistä. Käyttäytyminen on keskeisessä osassa eläinten hyvinvointitutkimuksissa, sillä eläin pyrkii useimmiten ensin sopeutumaan ympäristöönsä käyttäytymisen avulla. Käyttäytyminen muuttuu, kun eläimen elämään kohdistuu ulkoisia tai sisäisiä paineita. Tämän vuoksi käyttäytyminen on herkkä hyvinvoinnin mittari, herkempi kuin esimerkiksi eläimen terveys, fysiologia, tuotos tai rehunkulutus. Esimerkiksi lypsylehmän lepoaika jää lyhyemmäksi kovalla makuupaikalla pehmeään verrattuna. Lehmän lepokäyttäytymisestä voi siten päätellä, että pehmeä makuualusta on sen hyvinvoinnille kovaa alustaa parempi. Erilaiset häiriökäyttäytymisen muodot, kuten sikojen hännänpurenta, voivat lisääntyä hyvinvoinnin alentuessa. Hännänpurennassa on kyse tilanteesta, jossa karsinatoverit purevat toistensa häntiä aiheuttaen kivuliaitakin vammoja. Jotkin häiriökäyttäytymisen muodot voivat kertoa, mistä eläimellä on puute. Esimerkiksi vasikoiden toisiin vasikoihin kohdistuva voimakas imeminen voi kertoa niiden tyydyttymättömästä imemisen tarpeesta, jonka maidon sisältämä laktoosi saa aikaan. Karsinakavereitaan imevä vasikka voi siis olla nälkäinen. Kaavamaisesti toistuva ja liiallinen stereotyyppinen käyttäytyminen voi kertoa siitä, että eläimellä on jossain vaiheessa elämäänsä ollut vaikea tilanne, johon se on sopeutunut kehittämällä kyseisen stereotypian.
Käyttäytyminen kertoo, miten eläin on sopeutunut ympäristöönsä.
Käyttäytyminen kertoo, miten eläin on sopeutunut ympäristöönsä.

 

Käyttäytymistarpeilla on voimakas motivaatio
Käyttäytymistarpeella tarkoitetaan sellaista käyttäytymistä, joka on välttämätöntä yksilön normaalin kehittymisen sekä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Käyttäytymisen tekemisen lopputulos ei yksin riitä määrittelemään jotain käyttäytymistä tarpeeksi, vaan käyttäytymisen tekeminen itsessään voi olla tärkeää eläimen hyvinvoinnille. Käyttäytymistarpeeseen liittyy eläimen motivaatio toimia tietyllä tavalla. Motivaatiota säätelevät sisäiset ja ulkoiset tekijät. Eläin toimii motivaation ansiosta tavalla, joka ylläpitää kehon tasapainoa ja terveyttä. Jos eläin ei pääse tyydyttämään käyttäytymistarvettaan, se voi turhautua tai stressaantua. Eläimelle voi myös tulla terveysongelmia tai fysiologisia muutoksia. Tyydyttämättä jäänyt käyttäytymistarve voi aiheuttaa käyttäytymismuutoksia, jotka ovat usein haitallisia tai patologisia. Eläinten käyttäytyminen voidaan karkeasti jakaa ylläpitotoimintoihin, sosiaalisiin käyttäytymistarpeisiin, nuoren yksilön erityispiirteisiin sekä lisääntymiseen ja jälkeläisten hoitoon liittyviin käyttäytymispiirteisiin.

Olennaisia käyttäytymistarpeita

  • sosiaalisuus
  • uni- ja leporytmit
  • ravinnonhankinta
  • liikkuminen
  • kehonhoito
  • lämmönsäätely
  • lisääntymistoiminnot
  • vanhemman ja jälkeläisen hoivantarve
  • leikkikäyttäytyminen
  • tutkimiskäyttäytyminen
Eläinten hyvinvointia arvioidaan kokonaisvaltaisesti
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin arviointiin kehitetyn Welfare Quality® -järjestelmän neljä periaatetta ja 12 indikaattoria.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin arviointiin kehitetyn Welfare Quality® -järjestelmän neljä periaatetta ja 12 indikaattoria.
Eläinten hyvinvoinnin arvioimiseen käytännön tilanteissa on kehitetty erilaisia mittareita. Mittareilla voidaan arvioida eläinten ulkoisia olosuhteita tai eläimestä itsestään mitattavia asioita, kuten ihonaarmuja, nenänvuotoa, eläinten välisiä aggressioita tai eläinten pelkoa ihmistä kohtaan. EU:n rahoittamassa Welfare Quality® (WQ®) -tutkimushankkeessa kehitettiin arviointimenetelmät nautojen, sikojen ja siipikarjan hyvinvoinnin arvioimiseksi tuotantotilalla ja osittain myös teurastamolla. Menetelmän puitteissa arvioidaan ensisijaisesti eläimiä itseään, kuten ihon ja karvapeitteen kuntoa, makuulle menon nopeutta ja eläinten välisiä sosiaalisia kontakteja. WQ-arviointijärjestelmä pohjautuu neljään hyvinvoinnin osa-alueeseen, jotka perustuvat jo 1960-luvulla lanseerattuun "Viiden vapauden" periaatteeseen. Näiden lisäksi järjestelmässä pyritään mittaamaan eläimen positiivisia tunteita. WQ-arviointijärjestelmä on vielä kehitysvaiheessa; sen ensimmäinen versio on vielä liian työläs toteutettavaksi tuotantotiloilla suuressa mittakaavassa.

"Viisi vapautta"

1) Vapaus nälästä ja janosta

2) Vapaus epämukavuudesta

3) Vapaus kivusta, loukkaantumisista ja sairauksista

4) Vapaus normaaliin käyttäytymiseen

5) Vapaus pelosta ja ahdistuksesta

 

(Farm Animal Welfare Council, Iso-Britannia)

 

 

Tieto eläimistä lisääntyy, mutta perustietoa puuttuu yhä
Hyvin erilaiset eläimet, kuten kalat, linnut ja nisäkkäät tuntevat kipua ja hyvin todennäköisesti myös positiivisia tuntemuksia.
Hyvin erilaiset eläimet, kuten kalat, linnut ja nisäkkäät tuntevat kipua ja hyvin todennäköisesti myös positiivisia tuntemuksia.

Tutkimus on tuonut paljon uutta tietoa eläinten tuntemuksista ja muista ominaisuuksista. Muun muassa eläinten käyttäytymisen videokuvaus ja kuvien automaattinen analysointi sekä aivojen ja sydämen sähköisen toiminnan mittaus mahdollistavat aivan uudenlaisen tutkimustiedon keräämisen. Uuden tiedon käyttöönotto edistää eläinten hyvinvointia ja eläintuotannon avoimuutta sekä yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. 

Tiedon myötä on lisääntynyt myös huoli siitä, kohtelemmeko eläimiä riittävän hyvin ja pidämmekö niitä riittävän hyvissä olosuhteissa. Eläinlääketieteen kehittymisen myötä esinmerkiksi eläinlääkäreiden ja eläinten omistajien asenteet eläinten lääkitsemistä kohtaan ovat muuttuneet. Etenkin eläinten kivun lievittäminen kipulääkkein on lisääntynyt.

Tiedoissamme on kuitenkin vielä paljon puutteita. Esimerkiksi tietämyksemme tuotantoeläimistä ja niiden hoidosta ja tarpeista on usein heikkoa. Tavallinen kuluttaja ei pääse nykyisissä tuotanto-oloissa juurikaan näkemään, kuulemaan tai haistamaan lehmien, sikojen, kanojen tai broilereiden elämää. Tällöin ihmisen omakohtainen kokemus tuotantoeläinten elämästä jää vähäiseksi.

Ihmisen suorittama valinta vaikuttaa eläinten hyvinvointiin
Ihminen on valikoinut ja jalostanut eläimissä niitä piirteitä, jotka sopivat meille, kuten helppoa luonnetta, hyvää tuotosta ja mieluisaa ulkonäköä. Kotieläinlajien aistit ja tarpeet ovat kuitenkin edelleen suurelta osin samat kuin niiden villien esi-isien. Toisaalta ihmisen suorittama jalostusvalinta vaikuttaa hyvinkin nopeasti eläinten käyttäytymiseen ja ulkonäköön. Ihmisen suorittama valinta ei aina ole eläinten hyvinvointia edistävää. Jalostuksen eläimille aiheuttamia hyvinvointiongelmia voidaan yrittää ratkaista niin ikään jalostuksen keinoin. Tuotantoeläimillä on jalostettu pääasiassa tuotantokykyä. Tavoitteena on ollut ja on edelleen eläinyksilö, joka tuottaa enemmän lihaa, maitoa, munia ja jälkeläisiä mahdollisimman nopeassa ajassa ja tehokkaalla hyötysuhteella. Yksipuolinen tuotoksen valinta on tuonut mukanaan terveysongelmia: esimerkiksi lihasiipikarjalintujen nopea lihasten kasvu on heikentänyt niiden terveyttä. Lemmikkieläimillä jalostusvalinnan painottuminen ulkonäköominaisuuksiin on niin ikään huonontanut joidenkin koirarotujen terveyttä: esimerkiksi voimakas kallon muotoon kohdistuva valinta on saanut aikaan vakavia terveysongelmia tietyillä roduilla. Jalostusohjelmiin on monien tuotantoeläinten kohdalla nykyään otettu tuotoksen ohella myös eläimen hyvinvointia painottavia ominaisuuksia.
Koira on ensimmäinen kesyeläimemme.
Koira on ensimmäinen kesyeläimemme.